spacer
Emily Jeremiah, joint 3rd Prize (Open category)
spacer

Teoreema

Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta.
Mutta runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää:

vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,
savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas,

hiljaa virtaava joki, syvät pilviset metsät,
hitaasti maatuvat talot, lämpöä huokuvat kujat,

hauraaksi kulunut kynnys, varjon hiljaisuus,
lapsen pelokas askel huoneen hämäryyteen,

kirje joka tulee kaukaa ja työnnetään oven ali,
niin suuri ja valkea että se täyttää talon,

tai päivä niin jäykkä ja kirkas että voi kuulla
miten aurinko naulaa umpeen aution sinisen oven.


Eeva-Liisa Manner
Theorem

Let prose be hard, let it provoke unease.
But the poem is an echo that is heard when life is mute:

shadows gliding on mountains; the image of wind and cloud,
the passage of smoke or life: bright, dusky, bright,

a river flowing silent, deep cloudy forests,
houses mouldering slowly, lanes radiating heat,

a worn-down threshold, the stillness of shadow,
a child’s timorous step into the darkness of the room,

a letter that comes from afar and is pushed under the door,
so big and white that it fills the house,

or a day so stiff and bright that you can hear
how the sun nails shut the abandoned blue door.


Translated from the Finnish by Emily Jeremiah
  [Commentary on the poem by the translator]   



Copyright Statement / Webdesign by inter.TxT spacer